“Mylly on mukavampi tapa elää” -vanha lehtiartikkeli menneiltä ajoilta
Ostettuani Pöljänmyllyn tilan syksyllä 2024, tuli kaupan mukana iso laatikollinen vanhoja papereita. Edelliset omistajat olivat säilöneet vuosien varrelta papereita, kuten lehtileikkeitä, kuitteja, laskuja, lupapapereita, rakennuspiirustuksia, valokuvia ja sopimuksia. Noiden joukosta löytyi kopio vanhasta Savon Sanomien lehtiartikkelista, koskien myllyä. Artikkelin nimi on “Mylly on mukavampi tapa elää” ja kirjoitan artikkelin auki tässä.
Olet lukemassa artikkelia: “Mylly on mukavampi tapa elää” -vanha lehtiartikkeli menneiltä ajoilta”
Sinua saattaisi kiinnostaa myös: Myllyn historiaa »
Vaati tosin aika tavalla mielikuvitusta nähdä se silloin, 60-luvun alussa, muuna kuin rappeutuvana myllypaikkana.
Viimeiset jyvät on aikoja sitten kaadettu tuuttiin, ja vesiratas on herennyt lonkkumasta. Mutta kosket kohisevat edelleen ja vesimyllyn idyllistä voi hokseliaalla silmällä ja kädellä saada paljonkin irti, niin kuin on saatu entisellä Pöljän myllyllä.
Vanhat vesimyllyt ovat paikkana samantyyppisiä: niissä on kaksikerroksinen mylly, joka on tehty puolittain veden päälle, koskiuoma, joka haarantuu mylly- ja tukinuittoränneiksi, ja välissä pieni reheväkasvustoinen saari. Useissa vesimyllyissä on ollut myös pitkä raamisaha, joka ensimmäisenä on jäänyt käyttökelvottomaksi.
Tällainen oli Pöljän mylly, kun tarkastaja V.A. Luolamo näki sen ensimmäisen kerran. Vaati tosin aika tavalla mielikuvitusta nähdä se silloin, 60-luvun alussa, muuna kuin rappeutuvana myllypaikkana, jonka halki kulki kylätie. Mutta hän tiesi, että juuri tuollainen sen piti olla.
…koski, joka melkein heittää pisaroita päärakennuksen avoverannalle, ja sen tuudittava kohina. Se ei lakkaa kuulumasta koskaan…
Nyt, yhdeksän vuotta myöhemmin, Irja ja Ville Luolamo viettävät mukavia eläkevuosia Koskelassa. Saharakennuksen paikalle on rakennettu uusi pyöröhirsinen asuinrakennus (tämä on nykyisin kotitaloni, jonka olen nimennyt “Silvastilaksi”). Myllyn yläkerta on kunnostettu vierastilaksi, lähinnä poikien perheitä ajatellen. Lämmöstä pitää huolen myllyn alakerrassa oleva lämpökeskus, josta saadaan lämpö myös päärakennukseen. Kosken alajuoksulla saaressa on kelohirsinen pieni sauna, jonka rapuilta rouva Irja Luolamo talvisinkin pulahtaa koskeen. Myllyuomassa, vesirattaan alla, on lohiallas. Onpa oma rapuoja, josta isäntä nostelee istuttamiaan saksiniekkoja.
Ja mikä parasta: koski, joka melkein heittää pisaroita päärakennuksen avoverannalle, ja sen tuudittava kohina. Se ei lakkaa kuulumasta koskaan, sillä koski ei jäädy, korkeintaan kolmenkymmenen pakkasilla saa hiukan kantta päälleen. Kohina kuuluu niin Koskelan olemukseen, että kun pojat tulevat vierailulle, he kuuntelevat sitä myllyn yläpirtissä ikkuna auki.
Koskelan rakennusratkaisut hirsisestä päärakennuksesta saunauuniin asti ovat isännän suunnittelemia. Jopa saariin johtavat pienet kaarisillat on hän itse piirtänyt pitäen mallina Viipurin Monrepoon siltoja.
“Kauneimmillaan tämä paikka on kesäkuun alussa, kun tuomet kukkivat ja vesi on vielä kevään korkeudessa”, sanoo rouva Irja Luolamo. “Tai keskitalven pakkasaamuina, jolloin puut huurtuvat niin kauniisti.”
Koskelan rakennusratkaisut hirsisestä päärakennuksesta saunauuniin asti ovat isännän suunnittelemia. Jopa saariin johtavat pienet kaarisillat on hän itse piirtänyt pitäen mallina Viipurin Monrepoon siltoja. Useat ratkaisut on käytäntö sanellut, niin kuin esimerkiksi lämmitysjärjestelyn. Mutta joitakin on tehty hiukan leikkimielellä. Niinpä Koskelassa on oma sisäpuhelinjärjestelmä, jossa puhelinkoneina on vanhat, hyvät kampi-Ericsonit. Vieraat voi kutsua puhelimella kahville tai kysyä saunalta, joko kylpy on valmis.
Käyttöveden voi valita niinikään maun mukaan. Keittiön kraanasta tulee lähdevettä putkea pitkin 400 metrin päästä. Toisesta kraanasta tulee kaivovettä, omalta tontilta.
Koskenomistajan velvollisuudet
virtaavassa vedessä kasvatettu lohi vetää hyvin vertojaan maultaan luonnonlohelle.
Pari kilometriä pitkä Pöljänjoki, jonka alkujuoksulla Koskela on, laskee Pöljänjärvestä Sulkavanjärveen. Sillan korvassa on ollut mylly ja saha kautta aikojen. Joessa on myös uitettu puuta, tosin viimeksi neljäkymmentä vuotta sitten. Siksi tukkiränniä ei enää ole tarvinnut rakentaa uudelleen, vaikka vesilain mukaan se kuuluu koskenomistajan velvollisuuksiin. Samoin padon ylläpito, jolla säännöstellään yläpuolista vedenkorkeutta. Koska vanha pato on rikkoutunut, on ensi kesänä rakennettava uusi.
Tarkastaja Luolamo on innokas metsä- ja kalamies, ja lohiallas on hänen ylpeytensä. Hän syöttää lohiaan vain pikkukaloilla, joita on isossa pakastearkussa, ja väittää, että näin virtaavassa vedessä kasvatettu lohi vetää hyvin vertojaan maultaan luonnonlohelle.
Olet nyt lukenut artikkelin: “Mylly on mukavampi tapa elää” -vanha lehtiartikkeli menneiltä ajoilta”
Sinua saattaisi kiinnostaa myös: Vuokraa Pöljänmylly »
